utelias

Nyt nautitaan, kun tätä meille suodaan. Eli wanhan ajan talvea! Tänään on ollut pakkasta -22 napakan tuulen kera. Tein iltapäivällä extremereissun, pyöräilin keskustan läpi uimaan halliin.
Meinas vaan sanperi viimoittaa pään kipeäksi piponkin läpi. Ei oo mihinkään näistä nykynuorison hiphop-lakeista.
Extremeyttä lisäsi jäätynyt pyörä. Pikku hiljaa ykkösvaihteella vispaaminen alkaa kypsyttää.
En tajua, miksi uinti menee toisena päivänä nopeasti, toisena hitaasti. Mikä on se voima, joka altaan veden tekee välillä lyijynraskaaksi, välillä kiitoradaksi? Ei se raskaus suoraan ole uijien määrästä riippuvainen. Vaikka tupaten täysi allas yleensä kyllä lisää haastavuutta ja adrenaliinini jo valmiiksi korkeaa tasoa.
Tänään oli nopea päivä. Pysyin jo melko mainiosti 50-60-vuotiaiden, kölninvedeltä tuoksahtavien miehenköriläiden niskassa.
Viikko sitten sappeni kiehui, kun samanikäiset naiset kiskoivat menemään kaksi kertaa itseäni nopeammin. Ja se toinen nainen vielä kehtasi todeta jotain ystävälliseen sävyyn, jolloin olin tunteideni kanssa ristiriidassa.
Mutta joo. Voisi nyt vähän lauhtua jouluksi, jotta pääsisi korkkaamaan wanhan ajan harrastukseni, hiihdon.

Olen uintihuumeessa. En ois tästä karseasta ilmastonmuutoksesta (olisko jo 3. vai 4. vetinen marras-joulukuu?) selvinnyt ilman uimahalleilua. D-vitamiini on tosin auttanut myös, aikuisten oikeasti.
Hallille pitää päästä joka päivä tai ainakin joka toinen. Kun hartiat jo vähän kantavat, rintauinti ja miksei selkäuintikin helpottuu koko ajan. Tänään jo uskalsin pienimuotoisesti laittaa puoli naamaa rintauinnissa pinnan alle, jottei niska ja ristiselkä joudu niin kovalle rasitukselle.
Saunan olen alkanut jättää väliin, jotten raavi itseäni kuin syyhytaudissa ja jotten simahda kesken päivän. Päiväsaika on nimittäin yyberpaljon parempi aika mennä hallille, kun iltaisin siellä tuntuu olevan kaikki oululaiset; päivisin lähinnä puolipäiset, ikäihmiset ja koululaiset.
Jos on rankasti epäsosiaalinen, halleilu ei kyllä sovi yhtään. Siellä ollaan puolialasti ja liki, papat tekevät tuttavuutta ja katsellaan, kun aggressiivisia käytöshäiriöisiä pidetään käsistä. Alussa sitä tuli rupateltua ihmisten kanssa enemmänkin, mutta nyt sitä ottaa jo alussa puoliyrmeän huippu-urheilijan ilmeen.
Mukava on sitten vapautuneesti päivitellä altaan voimakasta vastavirtaa, kun keskipäivällä huomaa uivansa ihka omaa rataa, vanhemman naisihmisen potkiessa yksin viereisellä radalla.

Jos horoskooppimerkistäni Oinaasta jotain hyvää pitää keksiä, se on loputon innostumisen taito ja uusien asioiden kaipuu. Nyt olen hurahtanut uintiin. Olen äärimmäisen ylpeä itsestäni, sillä olen viikossa (5 kertaa uintia) yksinkertaisesti opetellut uimaan. Selkää olen toki osannut uida (onko ihmisiä, jotka ei sitä osaa), mutta nyt olen harjoitellut myös rintauintia.
Olen rintauinnissa edelleen todella hidas. Siihen on rakenteellisia syitä, joille en hirveästi voi mitään, mutta olen päättänyt tehdä niin paljon kuin voin. Ja viikon harjoittelun perusteella voin aika paljonkin. *jaar jaar*
Nyt tuntuu, että vapaauintia en opi enkä myöskään ikinä opettele, mutta saapa nähdä. Henkeä kun pitäisi saada jossain välissä.
Voimaa on tuntunut kertyvän hurjan nopeasti hartioihin ja käsivarsiin, ja reisiin, jotka ovat mielestäni viikossa jopa kaventuneet.
Olen myös jättänyt alkoholin arkena; nyt taitaa olla jo neljäs viikko menossa. Pari kiloa haluan saada pois. Joululinppua on tosin mennyt sijaan aika paljon. Mutta ainakaan en ole lihonut.

Eilen kävin läpitte elämäni ensimmäisen kokonaisen afrotanssitunnin. Oli aika hurjaa: lantio ja selkäranka senkun laitettiin rutisemaan. Onneksi lihaskunto oli jo varsin hyvä ja venytelläkin olen kuntosalilla yrittänyt, joten useimmat liikkeet sujuivat varsin mutkattomasti eikä tullut vammoja ja nyrjähdyksiä. Varjelen selkärankaani aika kauhunsekaisin tuntein syntymävamman vuoksi. Kun selkä menee, menee helposti melkein kaikki.
Nyt jalkoja ei juuri särje, mutta alaselkä on vähän arka.
Tunnin veti tuttu ihminen, joka on täysin oikea tehtäväänsä: reipas, looginen ja hyvä opettaja. Ryhmä oli yhtä kuin kokonaiset viisi henkeä ja tunti oli tanssisalissa. Melkoista luksusta siis. Aika vahva mututuntuma sanoo, että voittaa kuntoilukeskusten trendikkäästi mainostetut ja kalliit tunnit.
Yksi ryhmän jäsen sanoi, että ketjujen afrojumpat ovat vähemmän alkukantaisia ja aitoja liikkeiltään.
Syke nousi välillä 173:een, huonommalla kunnolla se olisi saattanut olla jo vähän vaarallistakin. Varsin hauska oli vetäjän kommentti erään liikkeen aikana: "Kyllä sää tuon helpomminkin voisit tehdä." Heiluin kuin heinämies omastakin mielestä.

Toiminnan taloudellisuus ei ole vahvimpia piirteitäni.
Jumpan jälkeen ylikierrokset ja uupumus jatkuivat pari tuntia. Olin muutaman tunnin baanalla kavereiden kanssa, ja se ei olisi ehkä kannattanut, tiesin etukäteen. Paha olo ja humallus iskivät.
Itsensä näkeminen salin peilistä ei ollut imartelevaa. Lihaskunto oli hyvä, mutta olen edelleen liian tukeva omasta mielestäni. Vaan kun karkki on hyvää, ja syömisestä ressaaminen on vihonviimeinen tapa säilyttää elämänilo.
Mutta tunnille menen toistekin.
PS. Kaverini totesi että näkee minut afrotunnilla Kap Verden reissulta hankituissa vaatteissa, Mama Africana. Pitkä vaaleanvihreä vartalohuivi, vaaleanvihreä päähuivi, afrorannekoru, sandaalit Assomadan markkinoilta.
Niin naurettava en kuitenkaan ole, enkä soisi että kukaan muukaan olisi.

Blogini on vetänyt kuolintoreita. Viiteen kuukauteen en ole kirjoitellut. Alkoi tuntua, ettei sykkeiden latominenkaan ole mielekästä, kun en itsekään jaksa niitä enää lukea.
Yritän nyt kuitenkin vielä. Aiemmin olen kertonut syitä, miksi blogi on ajautunut liikunnalliseksi. Sellaisena aion sen pitää, mutta samalla yritän saada tästä jotenkin luettavan.
Meikä on aika hyvästi urheiluhullu jo. Välillä vituttaa, ettei se pahemmin kropassa näy, mutta en ole takuuvarmasti ollut näin hyvässä kunnossa ikinä. Toki välillä tulee ryypättyä, poltettua ja edelleen järkyttävästi karkkia syötyä, mutta muutenhan olisin ainoastaan alati kuivuva puritanisti.
Iliman sykemittaria tuskin olisin näin urheiluhullu. Mua se on tsenpannut. Lenkeillä olen vihdoin saavuttanut paremman kuntotason; se vei peräti 2-3 vuotta. Nyt pitää jo vähän lisätä vauhtia, että syke menisi anaerobiselle puolelle. Tällä viikolla juoksin yhden lenkin koko ajan kaverille puhuen - kaveri käveli -, eikä tuntunut yhtään missään.
Oon käyny ahkerasti kuntosalilla, ja se on helpottanu juoksua vallan kamalasti. Lantion/pakaroiden alueella on staattista voimaa. Mulla on eka kerran elämässäni ehkä myös habat. (Ehkä, en ole varma.)
Tänään mietin juostessa, oisko musta puolimaratonille. Juoksevat vain niin helevetin lujaa, että ottaa päähän. Ehkä se vaatisi vielä parin vuoden harjoittelun.
Vaan vituittaisi sitten, kun suuttuisin, kun olisin viimeinen sadoista.

Mittari se vain oli oikeassa. Ylikunto iski viikko sitten. Olo oli aluksi ärtynyt, sitten väsynyt, masentunut ja uupunut. Janotti.
Piti ottaa muutama päivä vaan paikallaan ja / tai kevyttä liikuntaa.
Nyt alkaa ylirasitus olla ohi, mieliala muuten on vähän niin ja näin. Kevättä se kai.
Vaihdoin mittarin harjoitusohjelmaksi korkean liikuntatason, kun se herjasi jatkuvasti, että harjoittelen liikaa. Eli nyt en enää ole vain 1-3 kertaa viikossa ähisevä tavis. Pitää mennä 4-5 kertaa. :)
Mutta oikeasti: ylikunnon merkkejä kannattaa uskoa. Tila ei ole mitenkään mukava!
Termi on todella harhaanjohtava ja melkeinpä positiivinen.

Hiihto on todella jo menneen talven lumia. Sain kerta kaikkiaan tarpeekseni parin viikon takaisesta hellehiihdosta tuhnuisessa lumessa, enkä ole sen jälkeen vaivautunut merelle.
Hiihto on korvattu kuntosalilla ja pyörälenkeillä. Ollaan käyty kaverin kanssa salilla jo kaksi kertaa. Mukavaa! Jostain luin taannoin, että juoksija unohtaa lihasten monipuolisen harjoittamisen, vai oliko se ylävartalon treenauksen.
Syke pysyy laitteissa joko rasvanpolttoalueella (112-130) tai menee alle.
Sykemittarin harjoitusohjelma mietityttää siinä mielessä, että onkohan nuo sykemittarin automaattiset sykerajat kuinka oikein mulle? On niissä tietty otettu huomioon paino, ikä ja sukupuoli, mutta silti.
Pitäis jotenkin saada testattua omat sykerajat, joko liikuntaklinikan kuntotestissä (hieman peloittava ajatus) tai koettaa uskaltaa hakea itse maksimisyke.
Harjoitusohjelma patistaa mua jatkuvasti vähentämään maksimisykealuetta (149-). Tälle viikolle ei saisi mennä yhtään minuuttia sinne.

Innokkaasta:) lukijapalautteesta aktivoituneena kirjoitellaanpa jotain (kun ei näe muutakaan tehdä Earth Hourin vuoksi).
Loin sykemittariini harjoitusohjelman viikko sitten. Mittari luo ohjelman perustietojeni ja harjoitustietojeni avulla.
Ensimmäisen viikkotavoitteen olen ylittänyt jo reippaasti. Se johtuu osaksi siitä, että olen merkinnyt aktiivisuustasokseni "keskimääräisen" eli 1-3 h viikossa. Oikeasti liikun 4-6 h viikossa, mutta tason määrittelyssä kysytään kolmen kuukauden aktiivisuutta. Mä olen intoillut tosissani vasta kuukauden.
Ohjelma haluaisi, etten liikkuisi maksimisykealueella (yli 150) niin paljon. Lisäksi se haluaisi, että lisäisin rasvanpolttoliikuntaa eli alinta mahdollista syketasoa (muistaakseni 112-130).
Tuohon alimpaan tasoon en juosten pysty, vaan pitää kävellä reippaasti. Mikä ei juuri kiinnosta kuin lenkin alussa.
Juostessa olen pystynyt jo pysyttelemään aerobisella tasolla, samoin hiihtäessä. Tänään tosin syke meinasi ladulla mennä koko ajan yli 150:n. Siihen ilmeisesti vaikuttivat eiliset 1,5 siideriä ja se, etten ollut vielä hereillä (lähdin hiihtämään kello 12:45).
Tää on oikeasti hauskaa, ei ollenkaan stressaavaa!

Kuntoiluinnostus jatkuu vahvana. Välissä on pitänyt pitää välipäiviä, kun iskiashermo kipeytyy liiaksi. Se johtuu osaksi rakenteellisista syistä.
Ei oo vaan ollu hirveesti muuta menoa + on pitäny löytää joku kanava purkaa huonoa oloa.
Mutta ei kai tämä huono keino ole? Voisin vetää alkoholia, tupakkaa ja roskaruokaa. No, teen tietysti sitäkin, välillä.
Olen nyt sitten tietoisesti yrittänyt välillä tasoittua aerobiselle tasolle juoksu/kävely/hiihtolenkeillä. Se ei todellakaan ole kovaa vauhtia. Muut hiihtäjät ohittavat - niin kuin ennenkin -, ja juostessa en meinaa päästä kävelijöiden ohi.
Kuntoilua on nyt ollut joka tapauksessa viisi kertaa viikossa! Pistäkää paremmaksi.
Tosin oikeissa töissä käyminen on tosi raskasta, enkä oikein koskaan jaksanut kuntoilla iltaisin, kun kävin oikeissa töissä.
Nyt oon vaan yrittäjä.

Arvasin, että kun laitan blogin tauolle, kokeilen sitä muutaman päivän kuluttua uudestaan. :naiset: :utelias:
Mietiskelin tänään juostessani, josko tämä voisi olla liikunnallinen blogi, mutta joka antaisi myös lukijoille jotain. Blogi sisältäisi jotain enemmän kuin vain toteamuksia, että kävinpäs taas lenkillä ja räntää satoi, saatana.
Miksikö tähän liikuntaideaan päädyin? No, ostin elämäntyhjiössäni kaksi päivää sitten aika mahetsut laitteet: sykemittarin ja gps-paikantimen. Ostin myös piuhan, jolla tiedot saa läppäriin.
Maksoi, kyllä.
Toisekseen en ikinä voi kirjoittaa tänne itsestäni + muista ihmisistä siten, miten haluaisin. Pinnallisessa asioiden raportoimisessa taas ei ole mtn järkeä, ei edes itselleni.
Joten tämä on nyt liikuntalääketieteellinen blogi, ainakin tämän postauksen ajan.
***
Uudet sykelaitteet ovat antaneet aika valaisevaa informaatiota. Vaikka olen kuntoillut jo pari vuotta aika paljon, aerobinen kuntoni on edelleen silkkaa keskitasoa ikäiselleni naiselle. Syykin tähän on selvinnyt: sykkeeni nousee helposti aika korkeaksi, vaikken näyttäisikään menevän erityisen kovaa.
Se taas ei kohota aerobista kuntoa, vaan maksimaalista suorituskykyä. Kaikkein vähiten kova vauhti polttaa rasvaa.
Korkeisiin sykkeisiin on omasta mielestäni olennaisin syy perusluonteeni: joko mennään kovaa tai sit ei mennä ollenkaan. Temperamenttini vain on tuollainen.
En yksinkertaisesti osaa juosta "keskivauhtia". Se nimittäin vaatii paitsi kärsivällisyyttä, myös voimaa ja hyvää kuntoa. On helppo juosta nopeasti pikku pätkiä, mutta vaikeampaa mennä tasaisesti ja pitkään.
Kaloreista en ole koskaan ollut kiinnostunut, enkä tiedä niistä juuri mitään. Sen verran voin kertoa, että tunnin vauhdikas hiihtolenkki kulutti vajaat 600 kcal, tänään vajaan tunnin juoksulenkki vajaat 400 kcal.
Olisikohan tässä aluksi tarpeeksi jorinaa.