utelias

Olen uintihuumeessa. En ois tästä karseasta ilmastonmuutoksesta (olisko jo 3. vai 4. vetinen marras-joulukuu?) selvinnyt ilman uimahalleilua. D-vitamiini on tosin auttanut myös, aikuisten oikeasti.
Hallille pitää päästä joka päivä tai ainakin joka toinen. Kun hartiat jo vähän kantavat, rintauinti ja miksei selkäuintikin helpottuu koko ajan. Tänään jo uskalsin pienimuotoisesti laittaa puoli naamaa rintauinnissa pinnan alle, jottei niska ja ristiselkä joudu niin kovalle rasitukselle.
Saunan olen alkanut jättää väliin, jotten raavi itseäni kuin syyhytaudissa ja jotten simahda kesken päivän. Päiväsaika on nimittäin yyberpaljon parempi aika mennä hallille, kun iltaisin siellä tuntuu olevan kaikki oululaiset; päivisin lähinnä puolipäiset, ikäihmiset ja koululaiset.
Jos on rankasti epäsosiaalinen, halleilu ei kyllä sovi yhtään. Siellä ollaan puolialasti ja liki, papat tekevät tuttavuutta ja katsellaan, kun aggressiivisia käytöshäiriöisiä pidetään käsistä. Alussa sitä tuli rupateltua ihmisten kanssa enemmänkin, mutta nyt sitä ottaa jo alussa puoliyrmeän huippu-urheilijan ilmeen.
Mukava on sitten vapautuneesti päivitellä altaan voimakasta vastavirtaa, kun keskipäivällä huomaa uivansa ihka omaa rataa, vanhemman naisihmisen potkiessa yksin viereisellä radalla.

Jos horoskooppimerkistäni Oinaasta jotain hyvää pitää keksiä, se on loputon innostumisen taito ja uusien asioiden kaipuu. Nyt olen hurahtanut uintiin. Olen äärimmäisen ylpeä itsestäni, sillä olen viikossa (5 kertaa uintia) yksinkertaisesti opetellut uimaan. Selkää olen toki osannut uida (onko ihmisiä, jotka ei sitä osaa), mutta nyt olen harjoitellut myös rintauintia.
Olen rintauinnissa edelleen todella hidas. Siihen on rakenteellisia syitä, joille en hirveästi voi mitään, mutta olen päättänyt tehdä niin paljon kuin voin. Ja viikon harjoittelun perusteella voin aika paljonkin. *jaar jaar*
Nyt tuntuu, että vapaauintia en opi enkä myöskään ikinä opettele, mutta saapa nähdä. Henkeä kun pitäisi saada jossain välissä.
Voimaa on tuntunut kertyvän hurjan nopeasti hartioihin ja käsivarsiin, ja reisiin, jotka ovat mielestäni viikossa jopa kaventuneet.
Olen myös jättänyt alkoholin arkena; nyt taitaa olla jo neljäs viikko menossa. Pari kiloa haluan saada pois. Joululinppua on tosin mennyt sijaan aika paljon. Mutta ainakaan en ole lihonut.

Eilen kävin läpitte elämäni ensimmäisen kokonaisen afrotanssitunnin. Oli aika hurjaa: lantio ja selkäranka senkun laitettiin rutisemaan. Onneksi lihaskunto oli jo varsin hyvä ja venytelläkin olen kuntosalilla yrittänyt, joten useimmat liikkeet sujuivat varsin mutkattomasti eikä tullut vammoja ja nyrjähdyksiä. Varjelen selkärankaani aika kauhunsekaisin tuntein syntymävamman vuoksi. Kun selkä menee, menee helposti melkein kaikki.
Nyt jalkoja ei juuri särje, mutta alaselkä on vähän arka.
Tunnin veti tuttu ihminen, joka on täysin oikea tehtäväänsä: reipas, looginen ja hyvä opettaja. Ryhmä oli yhtä kuin kokonaiset viisi henkeä ja tunti oli tanssisalissa. Melkoista luksusta siis. Aika vahva mututuntuma sanoo, että voittaa kuntoilukeskusten trendikkäästi mainostetut ja kalliit tunnit.
Yksi ryhmän jäsen sanoi, että ketjujen afrojumpat ovat vähemmän alkukantaisia ja aitoja liikkeiltään.
Syke nousi välillä 173:een, huonommalla kunnolla se olisi saattanut olla jo vähän vaarallistakin. Varsin hauska oli vetäjän kommentti erään liikkeen aikana: "Kyllä sää tuon helpomminkin voisit tehdä." Heiluin kuin heinämies omastakin mielestä.

Toiminnan taloudellisuus ei ole vahvimpia piirteitäni.
Jumpan jälkeen ylikierrokset ja uupumus jatkuivat pari tuntia. Olin muutaman tunnin baanalla kavereiden kanssa, ja se ei olisi ehkä kannattanut, tiesin etukäteen. Paha olo ja humallus iskivät.
Itsensä näkeminen salin peilistä ei ollut imartelevaa. Lihaskunto oli hyvä, mutta olen edelleen liian tukeva omasta mielestäni. Vaan kun karkki on hyvää, ja syömisestä ressaaminen on vihonviimeinen tapa säilyttää elämänilo.
Mutta tunnille menen toistekin.
PS. Kaverini totesi että näkee minut afrotunnilla Kap Verden reissulta hankituissa vaatteissa, Mama Africana. Pitkä vaaleanvihreä vartalohuivi, vaaleanvihreä päähuivi, afrorannekoru, sandaalit Assomadan markkinoilta.
Niin naurettava en kuitenkaan ole, enkä soisi että kukaan muukaan olisi.

Blogini on vetänyt kuolintoreita. Viiteen kuukauteen en ole kirjoitellut. Alkoi tuntua, ettei sykkeiden latominenkaan ole mielekästä, kun en itsekään jaksa niitä enää lukea.
Yritän nyt kuitenkin vielä. Aiemmin olen kertonut syitä, miksi blogi on ajautunut liikunnalliseksi. Sellaisena aion sen pitää, mutta samalla yritän saada tästä jotenkin luettavan.
Meikä on aika hyvästi urheiluhullu jo. Välillä vituttaa, ettei se pahemmin kropassa näy, mutta en ole takuuvarmasti ollut näin hyvässä kunnossa ikinä. Toki välillä tulee ryypättyä, poltettua ja edelleen järkyttävästi karkkia syötyä, mutta muutenhan olisin ainoastaan alati kuivuva puritanisti.
Iliman sykemittaria tuskin olisin näin urheiluhullu. Mua se on tsenpannut. Lenkeillä olen vihdoin saavuttanut paremman kuntotason; se vei peräti 2-3 vuotta. Nyt pitää jo vähän lisätä vauhtia, että syke menisi anaerobiselle puolelle. Tällä viikolla juoksin yhden lenkin koko ajan kaverille puhuen - kaveri käveli -, eikä tuntunut yhtään missään.
Oon käyny ahkerasti kuntosalilla, ja se on helpottanu juoksua vallan kamalasti. Lantion/pakaroiden alueella on staattista voimaa. Mulla on eka kerran elämässäni ehkä myös habat. (Ehkä, en ole varma.)
Tänään mietin juostessa, oisko musta puolimaratonille. Juoksevat vain niin helevetin lujaa, että ottaa päähän. Ehkä se vaatisi vielä parin vuoden harjoittelun.
Vaan vituittaisi sitten, kun suuttuisin, kun olisin viimeinen sadoista.

Mittari se vain oli oikeassa. Ylikunto iski viikko sitten. Olo oli aluksi ärtynyt, sitten väsynyt, masentunut ja uupunut. Janotti.
Piti ottaa muutama päivä vaan paikallaan ja / tai kevyttä liikuntaa.
Nyt alkaa ylirasitus olla ohi, mieliala muuten on vähän niin ja näin. Kevättä se kai.
Vaihdoin mittarin harjoitusohjelmaksi korkean liikuntatason, kun se herjasi jatkuvasti, että harjoittelen liikaa. Eli nyt en enää ole vain 1-3 kertaa viikossa ähisevä tavis. Pitää mennä 4-5 kertaa. :)
Mutta oikeasti: ylikunnon merkkejä kannattaa uskoa. Tila ei ole mitenkään mukava!
Termi on todella harhaanjohtava ja melkeinpä positiivinen.

Hiihto on todella jo menneen talven lumia. Sain kerta kaikkiaan tarpeekseni parin viikon takaisesta hellehiihdosta tuhnuisessa lumessa, enkä ole sen jälkeen vaivautunut merelle.
Hiihto on korvattu kuntosalilla ja pyörälenkeillä. Ollaan käyty kaverin kanssa salilla jo kaksi kertaa. Mukavaa! Jostain luin taannoin, että juoksija unohtaa lihasten monipuolisen harjoittamisen, vai oliko se ylävartalon treenauksen.
Syke pysyy laitteissa joko rasvanpolttoalueella (112-130) tai menee alle.
Sykemittarin harjoitusohjelma mietityttää siinä mielessä, että onkohan nuo sykemittarin automaattiset sykerajat kuinka oikein mulle? On niissä tietty otettu huomioon paino, ikä ja sukupuoli, mutta silti.
Pitäis jotenkin saada testattua omat sykerajat, joko liikuntaklinikan kuntotestissä (hieman peloittava ajatus) tai koettaa uskaltaa hakea itse maksimisyke.
Harjoitusohjelma patistaa mua jatkuvasti vähentämään maksimisykealuetta (149-). Tälle viikolle ei saisi mennä yhtään minuuttia sinne.

Innokkaasta:) lukijapalautteesta aktivoituneena kirjoitellaanpa jotain (kun ei näe muutakaan tehdä Earth Hourin vuoksi).
Loin sykemittariini harjoitusohjelman viikko sitten. Mittari luo ohjelman perustietojeni ja harjoitustietojeni avulla.
Ensimmäisen viikkotavoitteen olen ylittänyt jo reippaasti. Se johtuu osaksi siitä, että olen merkinnyt aktiivisuustasokseni "keskimääräisen" eli 1-3 h viikossa. Oikeasti liikun 4-6 h viikossa, mutta tason määrittelyssä kysytään kolmen kuukauden aktiivisuutta. Mä olen intoillut tosissani vasta kuukauden.
Ohjelma haluaisi, etten liikkuisi maksimisykealueella (yli 150) niin paljon. Lisäksi se haluaisi, että lisäisin rasvanpolttoliikuntaa eli alinta mahdollista syketasoa (muistaakseni 112-130).
Tuohon alimpaan tasoon en juosten pysty, vaan pitää kävellä reippaasti. Mikä ei juuri kiinnosta kuin lenkin alussa.
Juostessa olen pystynyt jo pysyttelemään aerobisella tasolla, samoin hiihtäessä. Tänään tosin syke meinasi ladulla mennä koko ajan yli 150:n. Siihen ilmeisesti vaikuttivat eiliset 1,5 siideriä ja se, etten ollut vielä hereillä (lähdin hiihtämään kello 12:45).
Tää on oikeasti hauskaa, ei ollenkaan stressaavaa!

Kuntoiluinnostus jatkuu vahvana. Välissä on pitänyt pitää välipäiviä, kun iskiashermo kipeytyy liiaksi. Se johtuu osaksi rakenteellisista syistä.
Ei oo vaan ollu hirveesti muuta menoa + on pitäny löytää joku kanava purkaa huonoa oloa.
Mutta ei kai tämä huono keino ole? Voisin vetää alkoholia, tupakkaa ja roskaruokaa. No, teen tietysti sitäkin, välillä.
Olen nyt sitten tietoisesti yrittänyt välillä tasoittua aerobiselle tasolle juoksu/kävely/hiihtolenkeillä. Se ei todellakaan ole kovaa vauhtia. Muut hiihtäjät ohittavat - niin kuin ennenkin -, ja juostessa en meinaa päästä kävelijöiden ohi.
Kuntoilua on nyt ollut joka tapauksessa viisi kertaa viikossa! Pistäkää paremmaksi.
Tosin oikeissa töissä käyminen on tosi raskasta, enkä oikein koskaan jaksanut kuntoilla iltaisin, kun kävin oikeissa töissä.
Nyt oon vaan yrittäjä.

Arvasin, että kun laitan blogin tauolle, kokeilen sitä muutaman päivän kuluttua uudestaan. :naiset: :utelias:
Mietiskelin tänään juostessani, josko tämä voisi olla liikunnallinen blogi, mutta joka antaisi myös lukijoille jotain. Blogi sisältäisi jotain enemmän kuin vain toteamuksia, että kävinpäs taas lenkillä ja räntää satoi, saatana.
Miksikö tähän liikuntaideaan päädyin? No, ostin elämäntyhjiössäni kaksi päivää sitten aika mahetsut laitteet: sykemittarin ja gps-paikantimen. Ostin myös piuhan, jolla tiedot saa läppäriin.
Maksoi, kyllä.
Toisekseen en ikinä voi kirjoittaa tänne itsestäni + muista ihmisistä siten, miten haluaisin. Pinnallisessa asioiden raportoimisessa taas ei ole mtn järkeä, ei edes itselleni.
Joten tämä on nyt liikuntalääketieteellinen blogi, ainakin tämän postauksen ajan.
***
Uudet sykelaitteet ovat antaneet aika valaisevaa informaatiota. Vaikka olen kuntoillut jo pari vuotta aika paljon, aerobinen kuntoni on edelleen silkkaa keskitasoa ikäiselleni naiselle. Syykin tähän on selvinnyt: sykkeeni nousee helposti aika korkeaksi, vaikken näyttäisikään menevän erityisen kovaa.
Se taas ei kohota aerobista kuntoa, vaan maksimaalista suorituskykyä. Kaikkein vähiten kova vauhti polttaa rasvaa.
Korkeisiin sykkeisiin on omasta mielestäni olennaisin syy perusluonteeni: joko mennään kovaa tai sit ei mennä ollenkaan. Temperamenttini vain on tuollainen.
En yksinkertaisesti osaa juosta "keskivauhtia". Se nimittäin vaatii paitsi kärsivällisyyttä, myös voimaa ja hyvää kuntoa. On helppo juosta nopeasti pikku pätkiä, mutta vaikeampaa mennä tasaisesti ja pitkään.
Kaloreista en ole koskaan ollut kiinnostunut, enkä tiedä niistä juuri mitään. Sen verran voin kertoa, että tunnin vauhdikas hiihtolenkki kulutti vajaat 600 kcal, tänään vajaan tunnin juoksulenkki vajaat 400 kcal.
Olisikohan tässä aluksi tarpeeksi jorinaa.

No tota. Ei oo huvittanut sanoa oikein mitään, mutta nyt pitää päivittää jo urheiluploki!
Ihan kohta lähden Afrikkaan, ja sieltä pitää minun teille sitten juttuja kertoman.
Töitä ollut paljon, jee jee.
Kuntoilupäiväkirja 126-130: Oisinkohan mie käyny viitisen kertaa tässä hiihtämässä? Ollut kunnon talvi, kovaa pakkasta muutaman päivän. Hiihtoreissut on ollu aivan upeita, varsinkin viikko sitten perjantai-illalla pakkaskuutamossa.
Mie oon puristanu persiellä ihan normaalisti ja voitelu on ollu hyvä (perheasiat ei kuitenkaan kunnossa).
***Tsekkasin Naamakirjasta: neljä hiihtoreissua, yksi kävelylenkki.

Nyt on veljenpojalle annettu nimi. Komea on järkäle, sekä nimi että mies! Ja minun antamissa anpparihousuissa kastettiin.
Kuntoilupäiväkirja 124 - 125: Hiihtolenkin tein mahtavassa kelissä ennen reissua ja tänään kävin kaverin tytön kanssa uimassa, se oli joululahjani hälle.
Harva 7-vuotias on yhtä fiksu, jotenka meillä oli oikein mukavaa.
***
Täytetääs taas elämää taaksepäin. Tylsää taas, että pitää jotain jättää vastaamatta, on liian henk.kohtia!

1. Mitä uutta teit vuonna 2008?
Varasin matkan Euroopan ulkopuolelle. Jee, vielä edessä.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En tehnyt / en tee.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Kyllä.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei.

5. Missä maissa kävit?
Englannissa, Kreikassa.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2009, jota puuttui vuodesta 2008?

7. Mitkä vuoden 2008 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Veljenpojan syntymäpäivän.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
 

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Jonkin verran.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Musta kevät-syksytakki, tyylikäs ja seksikäs.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
"Lasteni"

13. Kenen käytös masensi?

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Työhön liittyviin maksuihin, matkoihin.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Afrikan-matkasta.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2008?

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisenpi.

b) laihempi vai lihavampi?
Vähän laihenpi.

c) rikkaampi vai köyhempi?
Rikkaanpi.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Huolestuneeni.

20. Rakastuitko vuonna 2008?
I think so.

21. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Hmmm...0.

22. Mikä oli suosikki-tv-ohjelmasi?
Ei mikään, lopetin telkkarin katsomisen.

23. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
 

24. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Sauli Niinistö: Viiden vuoden yksinäisyys

25. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Hector

26. Mitä halusit ja sait?
Rakkautta.

27. Mitä halusit muttet saanut?

28. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?


29. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Olin 34, taisin käydä kokouksessa.

30. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
 

31. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2008?
Boheemin trendikäs ja vähän mitä sattuu, niin kuin ennenkin.

32. Mikä piti sinut järjissäsi?

33. Kenestä julkkiksesta haaveilit eniten?
 

34. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Kunnallisvaalit, ympäristöjutut, terveysasiat.

35. Ketä ikävöit?
 

36. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?


37. Kerro arvokas elämän oppitunti jonka opit vuonna 2008:
(En oppinut: ) Elämä tapahtuu, vaikka olisin miettimättäkin.

BONUKSET:

38. Oliko 2008 hyvä vuosi sinulle?
Kyllä.

39. Mikä oli paras hetki?
Ehkä parhaita hetkiä oli hyvä fiilis Englannin reissulla.

40. Mikä oli vuoden huonoin hetki?

41. Missä olit kun vuosi 2008 alkoi?
Siis ei mitään muistikuvaa!

42. Kenen kanssa?
 

43. Joitko paljon alkoholia vuonna 2008?
Tähän astisista vuosista eniten. (Hehe, sama vastaus viimekin vuonna.)

44. Kohtelitko ketään huonosti vuonna 2008?
En kauhean huonosti omasta mielestäni.

45. Kohteliko kukaan sinua huonosti vuonna 2008?
Ei.

46. Kuinka paljon rahaa käytit vuonna 2008?
Sen verran mitä oli.

47. Mikä oli vuoden ylpein hetkesi?
Kummiudet.

48. Mikä oli vuoden noloin hetkesi?

49. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

50. Kuinka moneen kaupunkiin matkustit?
Hesa, Tanpere, Manchester, Liverpool, Lefkada. Tanpessa kävin vissiin 7 kertaa!

51. Mitkä ovat suunnitelmasi vuodelle 2009?
Tehdä paljon töitä, tulla yhä enemmän sinuiksi itseni kanssa, jatkaa kuntoilua. Olen kai suht hyvällä tiellä!

Joulu on. En ole ressannut siitä käytännössä yhtään. Sujuu jotenkin heti helpommin.
Istun tässä afrikkalaishuivi päässä. Lähtöön enää neljä viikkoa!
Töitä puskisin niin paljon kuin vain olisi, sitten voisi lomailla rennosti.
Kuntoilupäiväkirja 122-123: Eilen pitkästä aikaa hiihtoa, satoi kunnolla lunta. Muutama päivä sitten juoksulenkki.

Jahas, blogitauko. Tauon aikana olen nähnyt mainion veljenpojan, joka oli paljon pienenpi kuin kuvissa. Ja niissäkin hän on pieni.
Sitten olen märehtinyt. Sitten olen tullut kummitädiksi, toistamiseen. Ja sitten olen:
Kuntoilupäiväkirja 118-121: Kaksi hiihtolenkkiä ja kaksi juoksulenkkiä. Noita hiihtolenkkejä olisi enenpi, jos olisi lunta.
Olen onnellinen hyvästä kunnostani. Se on niin hyvä, että voin polttaa tupakkiakin, kun ahistaa!
(Tämä oli uteliaan lääketiedettä.)

Hmm, tältä siis tuntuu kirjoittaa tätinä.
Pieni veljenpoika syntyi kaksi päivää sitten, ja on hauskan näköinen Pelle Hermanni -kutreineen ja pipoineen. Sitä pääsen toivottavasti pian näkemään!
Täpinän rauhoittamiseksi piti käydä ihan hiihtämässä kyseisenä päivänä. Sitä aiemmin olin jo ladut korkannut toki, kaksi päivää aiemmin.
Melkosta kasvitöyssyrää meinasi vain välillä olla ladulla.
Olen vain ilmeisesti liikaa kertoillut lenkeistäni Naamassa, nyt minua kysellään treeniseuraksi ja ihan valmentajanakin käytetään.
Hei kaverit: en mä ole extreme, mä vaan extremöin toimintani fiilis-kielellisesti.
Kuntoilupäiväkirja 115-117: No nuo hiihdot ja äsken semmonen 45 minuutin lauantai(juoksu)lenkki.

Mulla on ihana työtehtävä: saan kääntää ranskankielisen raportin jutuksi. Onkohan ensimmäinen kerta, kun ranskan koulu- ja yliopisto-opinnoista on (taloudellista) hyötyä?
Motivaatio työhön on ainakin kova monen löysän viikon jälkeen.
Kuntoilupäiväkirja 114: Juoksentelua ihan jees talvisäässä.

Välillä jo uhkaa lumikerros tätä tienoota. Illalla satoi kunnolla lunta, nyt on taas puolet lähteny. Mutta tod paljon parenpaan suuntaan on menty.
Kohta tulee kaverit ja juodaan viiniä ja syödään kookoskanaa.
Syökää kanaa.
Kuntoilupäiväkirja 109-111: Pyöräilyä pari päivää sitten kamalan synkälle merenrannalle. Eilen uintia, pääasiassa lastenaltaissa. Äsken juoksulointia.

Nyt on ollut säät kuin itse seitanasta, etten sanoisi. Jumalan hylkäämä kansakunta. Pimeää ynpäri maata tietääkseni.
Tila on aamukymmenen jälkeen herättyäni niin pysähtynyt, että noin kolmen tunnin jälkeen saa jotakin tehtyä.
Iltaisin keinovalolla pysytellään istuma-asennossa.
Onneksi muistin sen uintikorttini juuri. En ole kertaakaan käyttänyt, ensi viikolla ehkä käytän.
Minusta tulee taas kummi, aivan ihanalle tyttölölle, soma kuin mikä.
Ja lähden Afarikkaan. Mutta en vielä.
Paikassa minne menen, voi kuulemma vain maata hiekalla ja ryypätä. Vähän se ankealta kieltämättä kuulostaa.
Mutta yritetään.

Ei tämä vetele, että pelkkiä kuntoiluja tänne päivitän.
Toisaalta onneksi tänne ei voi laittaa mitään turhan syvämietteistä: ei siitä jaarittelusta tulisi loppua kuitenkaan!
Mutta minulla on suuri ongelma: en tiedä matkustanko Afrikkaan vai Väli-Amerikkaan.
Kuntoilupäiväkirja 108: Lenkki eilen päivällä, kun ei ollut muutakaan tekemistä.